Olen Ida Nieminen, 23-vuotias koiraharrastaja Tampereelta. Asun avomieheni Juha-Matin sekä koiriemme Tobyn ja Tysonin kanssa Multisillassa. Valmistuin parturi-kampaajaksi ja ylioppilaaksi keväällä 2009 Tampereen ammattiopistosta sekä Tampereen aikuislukiosta. Työpäiväni kulutan Lassila & Tikanojalla palveluneuvojana.
Koiria on perheessäni ollut aina, jo ennen meitä lapsia. Eli koirien seassa on kukin sisaruksista kasvanut. 80-luvulla talossa asui partacollie "Arska" Artemis sekä briardi "Penni" La-Jun Benjamin. Tämän kaksikon jälkeen perheeseen muutti ajokoirasekoitus Hepe, joka opetti ihan kantapään kautta, mitä tarkoittaa riistaviettinen koira. Hepen seuraksi tuli 2-vuotiaana minun "oma" koirani, englanninbulldoggi "Kyösti" Bebop´s Ugly Lover. Virallisesti Kyösti oli vanhempieni, mutta suullisesti minun. Ja todella rakas olikin. Kyöstiä leppoisampaa koiraa saa etsiä, mutta egoa oli paljon kokoon nähden. Vuonna 1999 lähdimme katsomaan siskolleni pentua, yllättäen äitini bongasi Petruksen (briard-irl.susikoirasekoitus), joka sulostutti elämäämme seuraavat kymmenen vuotta. Petrus oli suuri ja vahva koira, joten minä en sen kanssa kauheasti pystynyt mitään harrastamaan, mutta suureen koiraan mahtuu myös suuri sydän. Petrus rakasti perhettään suuresti ja usein saimme "pienen" kullannupun halailemaan sohvalle viereen. Petrus on varmasti sellainen koira, minkä kokee vain kerran elämässään. Vieläkin tulee tippa linssiin, kun muistelee yhteisiä vuosia.
Varsinaisesti ensimmäisen oman koirani sain syksyllä 2003, kun partacollie uros "Jammu" Memorylane Bounty Hunter kotiutui. Jammu oli paras mahdollinen koira nuorelle tytölle, jolla ei vielä ollut paljoa kokemusta koiran kasvattamisesta pennusta aikuiseksi. Yhdessä tutustuttiin sureen koiramaailmaan tiedonjanoisina ja into pinkeänä. Seuraavana kesänä taloomme tuli toinen partis, "Figo" Memorylane Huckleberry Finn, jonka pentuaika meni suurimmaksi osaksi minulta ohi, sillä opiskelin toisella paikkakunnalla jonkin aikaa. Figo on "luomulapsi", melko vapaasti kasvanut kuitenkin tietyissä rajoissa. Hyvin herkkä yksilö ja siitä syystä Figoa on pidetty kuin kukkaa kämmenellä. Tyypiltään Jammu ja Figo eivät ole parasta mahdollista harrastuskoiraa, mutta seurakoirina aivan huiput ja niiden kanssa tulee lapsetkin hyvin toimeen. Tänä päivänä Jammu ja Figo asuvat Kangasalla vanhempieni luona omakotitalossa metsän laidalla. Omasta pihasta löytyy Figon oma maja, jonne piilotetaan kaikki lelut ja sieltä sitten kurkitaan, kun muut riehuvat pihalla. Maalaiselämä sopii tälle kaksikolle niin hyvin, ettei paluuta kaupunkilaiskoiriksi ole. Vanhempieni luona asuu myös kaksi kotikissaamme, Miina ja Matti.
"Toby" Busy-Buddy´s Captain Chaos, ihana suklaanruskea partispoika, muutti meille kesällä 2005. Tobyn kanssa olen harrastanut paljon ja toivoinkin kunnon harrastuskoiraa minulle. Valitettavasti onni ei potkaissut, sillä Toby on Jammun ja Figon tapaan hyvin häiriöherkkä ja paukkuarka. Unelmaharrastuskoira muilta ominaisuuksiltaan, mutta koetilanteet ovat liian stressaavia Tobylle, joten kilpailemaan meistä ei ole. Näyttelyissä kuitenkin kierrettiin ahkerasti Tobyn ollessa nuorempi. Nyt on ollut hieman taukoa ja turkki ajettiin keväällä 2011 alas, mutta turkki kasvaa ja ehkä pääsemme vielä uudelleen näyttelykehiin. Nythän vasta Toby parhaimmillaan on.
Nälkä kasvaa syödessä ja kun kerran harrastuskärpänen on puraissut, niin olihan se harrastuskoira pakko saada. Partacollieista en löytänyt etsimääni ja rotuja mietittyäni mieleeni muistui australianpaimenkoira, johon rotuna olin tutustunut jo v. 2004. Lisää tietoa etsimään ja rotu alkoi tuntua sopivalta minulle. "Tyson" Glenhouse´s Sanghai Soul, villikko aussiepoika, asettui taloksi joulukuussa 2008. Tyson on Juha-Matille ensimmäinen oma koira eikä olleenkaan niin helppo kuin minun ensimmäinen koirani oli. Paljon olemme oppineet yleisesti pennun kasvatuksesta, sillä Tyson oli aivan eri maata kuin mitä partikset ovat olleet. Harrastamaankin olemme päässeet ja hyvin edistytty. En kuitenkaan ole aktiivinen enkä kilpailuhenkinen, vaan harrastamme omaksi huviksi. Ehkä me joskus pääsemme kisoihin/kokeisiin asti, mutta emme ota niistä paineita. Moneen kertaan olen todennut, että Tysonia kasvattaessa on tuntunut kuin ei olisi koskaan ennen omistanut koiraa. Kaikki on niin erilaista, mutta erittäin palkitsevaa ja joskus jännittävääkin. Tysonilla on suuri sydän ja se onkin todella sosiaalinen ihan kaikkia kohtaan. Tyson ei usko kenestäkään ihmisestä pahaa ja tulee myös toisten koirien kanssa hyvin toimeen. Päivittäin koen ylpeyttä Tysonista, koska se on sellainen koira, minkä kanssa on helppo elää. Löytyy rohkeutta ja sosiaalisuutta, kestää kovia ääniä ja on kuuliainen eikä stressaa juuri mistään. Ihana paketti!
Uusin tulokas on karkeakarvainen mäyräkoira "Alpo" Blue Beret´s Alfons. Alpo asustaa Kangasalla vanhempieni luona. Äitini on jo vuosia puhunut, että hän haluaa vielä joskus karkeakarvaisen mäyräkoiran. Sopivaa hetkeä ei ole ollut, mutta nyt kun alkaa äidillä eläkepäivät lähestymään ja muut koirat ovat jo aikuisia, niin rupesimme etsimään sopivaa pentua. Alkutalvesta 2011 aloitimme seuraamaan rotua tarkemmin ja etsimään sopivaa pentuetta. Lokakuussa 2011 syntyi Blue Beret´s kenneliin 4 pentua. Kasvattaja-Tuija on samalla työpaikalla äitini kanssa ja he olivat pitkin vuotta puhuneet mäyräkoirista ja tulevasta pentueesta. Lähdimme marraskuussa katsomaan pentuja ja päädyimme siihen, että yksi pojista muuttaa vanhemmilleni. Alpo muutti marraskuun lopulla ja on osoittaunut olevan vallan mainio pentu. Saas nähdä mitä tästä pikku-termiitistä kasvaa. Keinoluolille haluamme joskus mennä tutustumaan, onhan isä käyttövalio, joten tarvitsee pojan käydä edes katsomassa mitä se touhu oikein on. Myös mejä kiinnostaa ja tottakai näyttelyissä käydään.
Olen käynyt kasvattajan peruskurssin ja kennelnimen anominen on harkinnassa. Kasvatus kiinnostaa, mutta olen vuosien myötä tullut erittäin kriittiseksi ja hankalaahan lisääntyminen on urosten kesken. Olen ollut vuosia vannoutunut urosten omistaja, mutta nyt kun olen tutustunut paremmin narttuihin, niin harkinnassa on joskus hankkia se ensimmäinen oma narttu. Olen onnekas neljän mahtavan koiran omistaja. Luonteet ovat täyttä kultaa, ripaus sokeria ja pippuria seassa, omine vikoineen, mutta niin rakastettavia persoonia.
Toivottavasti viihdyt sivuillamme ja tulet toistekin!
Parhaiten minuun saa yhteyden sähköpostitse ida_nieminen(a)yahoo.com.
