Olen Ida Nieminen, 22-vuotias tamperelainen. Asun avomieheni Juha-Matin sekä koiriemme Tobyn ja Tysonin kanssa Hallilassa. Valmistuin parturi-kampaajaksi ja ylioppilaaksi keväällä 2009 Tampereen ammattiopistosta sekä Tampereen aikuislukiosta. Tällä hetkellä työskentelen Sahalahdessa, Kangasalla Ruoka-Saarioisten tehtaalla siivoojana.

Koiria on perheessäni ollut aina, mutta varsinaisesti ensimmäisen oman koirani sain syksyllä 2003, kun partacollie uros "Jammu" Memorylane Bounty Hunter kotiutui. Jammu oli paras mahdollinen koira nuorelle tytölle, jolla ei vielä ollut paljoa kokemusta koiran kasvattamisesta pennusta aikuiseksi. Yhdessä tutustuttiin sureen koiramaailmaan tiedonjanoisina ja into pinkeänä. Seuraavana kesänä taloomme tuli toinen partis, "Figo" Memorylane Huckleberry Finn, jonka pentuaika meni suurimmaksi osaksi minulta ohi, sillä opiskelin toisella paikkakunnalla jonkin aikaa. Figo on "luomulapsi", melko vapaasti kasvanut kuitenkin tietyissä rajoissa. Hyvin herkkä yksilö ja siitä syystä Figoa on pidetty kuin kukkaa kämmenellä. Tyypiltään Jammu ja Figo eivät ole parasta mahdollista harrastuskoiraa, mutta seurakoirina aivan huiput ja niiden kanssa tulee lapsetkin hyvin toimeen. Tänä päivänä Jammu ja Figo asuvat Kangasalla vanhempieni luona omakotitalossa metsän laidalla. Omasta pihasta löytyy Figon oma maja, jonne piilotetaan kaikki lelut ja sieltä sitten kurkitaan, kun muut riehuvat pihalla. Maalaiselämä sopii tälle kaksikolle niin hyvin, ettei paluuta kaupunkilaiskoiriksi ole. Vanhempieni luona asuu myös kaksi kotikissaamme, Miina ja Matti.

"Toby" Busy-Buddy´s Captain Chaos, ihana suklaanruskea partispoika, muutti meille kesällä 2005. Tobyn kanssa olen harrastanut paljon ja toivoinkin kunnon harrastuskoiraa minulle. Valitettavasti onni ei potkaissut, sillä Toby on Jammun ja Figon tapaan hyvin häiriöherkkä ja paukkuarka. Unelmaharrastuskoira muilta ominaisuuksiltaan, mutta koetilanteet ovat liian stressaavia Tobylle, joten kilpailemaan meistä ei ole. Nälkä kasvaa syödessä ja kun kerran harrastuskärpänen on puraissut, niin olihan se harrastuskoira pakko saada. Partacollieista en löytänyt etsimääni ja rotuja mietittyäni mieleeni muistui australianpaimenkoira, johon rotuna olin tutustunut jo v. 2004. Lisää tietoa etsimään ja rotu alkoi tuntua sopivalta minulle. "Tyson" Glenhouse´s Sanghai Soul, villikko aussiepoika, asettui taloksi joulukuussa 2008. Tyson on Juha-Matille ensimmäinen oma koira eikä olleenkaan niin helppo kuin minun ensimmäinen koirani oli. Paljon olemme oppineet yleisesti pennun kasvatuksesta, sillä Tyson oli aivan eri maata kuin mitä partikset ovat olleet. Harrastamaankin olemme päässeet ja hyvin edistytty. Moneen kertaan olen todennut, että Tysonia kasvattaessa on tuntunut kuin ei olisi koskaan ennen omistanut koiraa. Kaikki on niin erilaista, mutta erittäin palkitsevaa ja joskus jännittävääkin.

Olen käynyt kasvattajan peruskurssin ja kennelnimen anominen on harkinnassa. Kasvatus kiinnostaa, mutta olen vuosien myötä tullut erittäin kriittiseksi ja hankalaahan lisääntyminen on urosten kesken. Olen ollut vuosia vannoutunut urosten omistaja, mutta nyt kun olen tutustunut paremmin narttuihin, niin harkinnassa on joskus hankkia se ensimmäinen oma narttu. Olen onnekas neljän mahtavan koiran omistaja. Luonteet ovat täyttä kultaa, ripaus sokeria ja pippuria seassa, omine vikoineen, mutta niin rakastettavia persoonia.

Toivottavasti viihdyt sivuillamme ja tulet toistekin! Parhaiten minuun saa yhteyden sähköpostitse ida_nieminen(a)yahoo.com.